VILLE HYTÖNEN
Porvoossa 1982 syntynyt Ville Hytönen
on turkulainen runoilija sekä
Savukeidas Kustannuksen kustannuspäällikkö ja toinen perustaja.
Hän on kirjailija Vilja-Tuulia Huotarisen puoliso.
Kustannus Oy Tammi on julkaissut
Hytösen runokokoelmat
Idän musta joutsen (2009)
sekä esikoiskokoelman
Kuolema Euroopassa (2006).
Kuisma Korhonen kirjoitti Helsingin Sanomissa esikoiskokoelman runojen
"hengittävän menneisyyttä, raihnaisen manteren haalistuneita muistoja".
Nimellä Anna Halmkrona Hytönen on vuonna 2008 luonut ja julkaissut
myös kuvitteellisen tekijän runoteoksen Kolmas sotaleikki (kustantaja Poesia).
Hytönen on toimittanut omalle kustantamolleen ja muille
useita tietokirjoja ja kaunokirjallisia antologioita.
Johnny Knigalle hän kokosi jo esikoisteoksensa ilmestymisvuonna
hirtehiseksi luonnehditun reseptikokoelman Nälkätaiteilijan keittokirja (2006).
Ville Hytösen runoja suomeksi Lukukeskuksen sivuilla:
http://www.lukukeskus.fi/lehdet/kiiltomato_net/ville_hytonen.html
Ville Hytösen runoja viroksi, suomeksi ja englanniksi
virolaisen Prima Vista -kirjallisuusfestivaalin sivuilla:
http://kirjandusfestival.tartu.ee/news_l.php?n=20060419100335
Runoajelu 2009
___________________________________________________________________
***
sinä olit minun kiovantyttöni, uppoava sotalaiva
mustanmeren alastomalla selällä
verivettä ja jätelihaa, nilviäinen
tai vesilisko joka katsoi
minua silmiin sukelluksensa aikana
ajattelen meitä kaukaa kuin
kahta saarta, jotka eroosio
suruissaan yhdistää
***
kortisonipistos keuhkoihin, repeämä
ja korahduksinsa tyynylle
leviävä verinen yskös
on merkki elämästä
haluan peseytyä itämeressä
syljessä, jota valtameri työntää yhä syvemmälle
haluan, että minut kannetaan
kuin ruumis hevoskärryillä kotiin
ja haluan
suudella venäjää
kuollutta
merisotilasta
tai äitiä
***
M-kaupunki etsii murhaaja
Tässä ovat saksalaiset ystäväni
tässä he nyt seisovat, pyhä saksalais-roomalainen valtakunta
näkee nälkää, berliinin talot repeävät ruumiit kuin
moottoritien lämmittämien lentokoneiden vaaleat vartalot, sähköjohdot
väsyvät kylmään tsz-szt kun piskuinen, lateksilla maalattu laiva
vie juutalaisia meren yli
maapallon pohja näkyy, saksalaiset jättävät lusikkansa soppaan, tuhkattu
beigenvärinen, maalattu mitätön ruumis sairastaa syfiliksen,
vapauden, griegin
sävelmän, lapset – hautautuneet syntymättömät, raivokkaasti
mestatut lapset ovat lapsenmielisten aikuisten tuotetta, juutalaiset
tuodaan maihin kuin karja
mustat kuin rehu, tässä he nyt seisovat ja heillä on tämän vuosisadan
pitkäikäisin historia
nyt varieteen viimeisellä kumarruksella
unohtuvat naapurimaiden kersantit, hiljentyvän hollantilaisen
kuolleena miehistönä kulkevan juutalaislaivan kultahampaat
jäävät vapauden käsiin, näihin valtavan pieniin käsiin pienen
baijerilaiskylän allejyränneen tähtiraitasumun
anteeksiantamattoman puhtaisiin kämmeniin
***
Warra warra menkää pois
kaikkia meriä ei vielä kahlattu,
mutta laivat jättivät ankkurinsa, kuinka nopeasti
tuli vastaan kieltämme
osaamattomia, yksinkertaisia…
warra warra menkää pois,
te toitte korunne, helminauhat, jotka riiputtivat
valkoisen miehen synkeän pitkää sivistystä
te toitte taudit ja viinan, jätitte ruumiinne veteen
olitte herrakansa, kuuntelitte kuuta
seleniittien, humaniittien, pienten miesten laivoissa
jumalan ja alkoholin polttamissa eurooppalaisten aivoissa
aikatauluissa, aboriginaali kantaa perinnettä kädessään
jokaisena tällaisena hetkenä
toivon kirjoittavani mittaamatonta aikaa
| 
