ANDRA TEEDE
Andra Teede on syntynyt 1988.
Hän on käynyt koulunsa Tallinnassa
ja opiskellut vuodesta 2007 Tarton yliopistossa viron kieltä ja kirjallisuutta.
Teede on Tarton nuorten kirjailijoiden
yhdistyksen NAKin sekä nykyisin myös
Viron kirjailijaliiton jäsen.
Teeden esikoisteos oli yhdessä Janno Pikkatin
ja
Mart Valnerin kanssa julkaistu Väike kuri kevad (Pikku paha kevät, 2005).
Yhteiskokoelmissa Teede on esiintynyt myös
Tarton NAKin julkaisemassa sanaleikittelyyn perustuvassa kirjasessa Väike pornoraamat
(Pieni pornokirja, 2007).
Pelkästään omalla nimellään
Teede on julkaissut kokoelmat
Takso Tallinna taevas (Taksi Tallinnan taivaassa, Verb 2006)
ja Saage üle (Tänapäev 2007).
Kun näistä edellinen edustaa lähinnä tunnelyriikkaa ja aikalaisrunoutta,
niin jälkimmäisen terävämpi ja tiiviimpi tyyli kantaa vaikutteita
nuoren tarttolaisen runouden villeistä kokeiluista.
Äskettäin ilmestyi Teeden kolmas runokokoelma Atlas (Jumalikud Ilmutused 2009).
Teede on kirjoittanut myös kritiikkiä sekä osallistunut kirjallisuustapahtumien järjestämiseen.
Runoajelu 2009
___________________________________________________________________
Lukki
olen pikkuruinen lukki
elän ankkalammikon rannalla
tässä tikkuaskikaupungissa jonka
kaiuttimista kuuluu
yöllä linnunlaulua
olen pikkuruinen lukki
ravintonani kärpäset ja
surkastuneet sydämet
kuljen varkain pitkin trollikkalinjoja
uhrini saalistan öisistä likavesistä
pikkuruinen lukki
keskelle keltaista lööppiä
kudon ytykkämyrkyllistä verkkoa
harmahtavasta valhelangasta
pikkuruinen lukki
ristinä teidän myrkkyvaltiossanne
päivin öin näen seinänraoissanne
helvetisti vaivaa
olen pikkuruinen lukki
pelätkää minua
kun verkkoni valmistuu
peittoan teidän ainoan taivaanne
(Ämblik; Saage üle, s. 12; suom. Hannu Oittinen)
***
diagnoosi: ensimmäinen askel ennen viimeistä
ensimmäinen huimaus
hengitä sisään ja ulos ja alas
hartiat kauas taakse rinta eteen
lue kirja kerran puolessa vuodessa
kannesta kanteen ihan vaan siksi
että tulee tunne että jotain on tehty
päivän kysymys
milloin joku viimeksi tajusi
mikä vuodenaika tarkalleen on
eilinen oli että senhän te tiedätte
milloin me synnyimme
ei siinä mitään salaisuutta
mutta miten kukaan
ei ole tajunnut kysyä
että miksi
(diagnoos: esimene samm enne viimast; Saage üle, s. 31;
suom. Petteri Aarnos; ilmestynyt Kirjain 4/2007)
***
12. helmikuuta
aamulla liian aikainen herätys
pyydät tyhjää asuntoa keittämään kahvit
maanantai
seinät toivottavat vastaukseksi
hyvää ystävänpäivää
hiljaisuus kylmä on krapula
kiität kohteliaasti
tulee mieleen että tosiaan
jossain toisen kuun puolivälissä
taitaa joo olla se punasydänpyhä
sitten suihku ja vaatteet make-up
pihalla outoja rähjäisiä
miehiä auton ikkunassa
keskisormi pystyssä
vasta illalla tulee mieleen
ettei se tämä päivä ole
mutta suuri pyhä kumminkin
kuukausi aikaa viimeisestä
inhimillisestä kontaktista
(12. veebruar; Saage üle, s. 17; suom. Petteri Aarnos; ilmestynyt Kirjain 4/2007)
***
hän oli ainoa asukas saarellani
hakkasi metsän rakensi
oman talon
pyysi kalaa järvestä
kaivoi kuopan huussille
hän saapui vieraana uponneelta laivalta
ja asettui aloilleen
kesytti villisiat
ui suvannossa
haki ruokansa puiden oksilta
joi kristalliojista
hän kartoitti ikimetsäni
tuli mullan kanssa juttuun ja
alkoi kutsua tuhmia vuorenhuippuja
viimein kodikseen
hän oli ainoa asukas saarellani
kunnes eräänä myrsky-yönä kuoli
hiljaisuus jätti hänet hiekalle lojumaan
kunnes laineet huuhtoivat ruumiin pois
ranta jä typösen tyhjäksi
(ta oli ainus elanik mu saare peal; Saage üle, s. 43; suom. Hannu Oittinen)
***
soita ennen kuin katoat
maailmanloppuun läpi silkkiuudinten
rautatien tuolle puolen
sinne minne ei ole jäänyt
enää ainuttakaan tyhjää muovipulloa
sinne missä ei ole politiikkaa
mikkejä
bassoja eikä paparazzeja
soita niin suhteillaan
operaattorien jumalaisesta armosta
salli minun sanoa sinulle viimeistä kertaa
kunnolla kaikki se mikä sinun tulee tietää
ja salli etten sano
suo mahdollisuus jättää kertomatta
että tuskin enää tavataan
että varmaan maailma loppuu
joskus mutta silti me
ehditään ennen sitä
elää elämän loppuun
sinä siellä kaukana jossain
ja minä täällä vailla mitään muuta
kuin tyhjiä muovipulloja
(helista enne kui lähed; Saage üle, s. 54; suom. Hannu Oittinen)
| 
